Chapter IV - The Midnight Cloak - Part One
Palasimme kohti Klarionin kierrettä tietoisina toimivasta ahjosta, sekä iloisina puolituishunsvotin paluusta muonatarvikkeiden kera. Hän kertoi selvittäneen kuinka Musmyrmielen portaali toimi takaisin Viherniityille, ja samalla ratkaisseensa meidänkin poistumispulmamme. Velhon tornissa jäänhakkuun aloittaneet Teräsotsan artesaanit olivat iloisia eväistä. Nirvan Kuparijuuri paljasti ottaneensa mukaansa myös ystävänsä, Flynrik Säkkilän, Rosso Pitkäkorren sekä Martha Kultakiulun, jotka kaikki toivat mukanaan eväitä. He olivat suunnitelleet aloittavansa koordinoidun muonitusoperaation Klarionin Kierteelle, ja me otimme ajatuksen ilolla vastaan, velhoilla on muutakin mietittävää kuin vain ahnaiden kaivosmiesten ruokkiminen.
Keskustelumme saivat kuitenkin käänteen, kun torniin astui muukalainen. Paljasjalkainen pitkäpartainen kulkija etsi Koros Paljastajaa, joka tunnisti miehen oitis. Ardas Sanansaattaja, yksi Sasaista, neljännen ringin sanansaattajista, oli osa Koroksen tähtidruidi organisaatiota, ja toimenkuvansa mukaisesti lähestyi ystäväämme käskevällä viestillä. Hänen ja toistaiseksi myös meidän oli syytä lähteä heti kohti Clangornin hirvittävää valtakuntaa, Acheronin ensimmäisellä taisteluiden tasolla. Saimme haltuumme sauvamaisen kapineen, jonka Koros saisi luovuttaa kontaktille, jahka saapuisimme. Teräsotsan miesten louhiessa jäätä, ja Kuparijuuren ystävien kantaessa puutarhojen antimia kotopuolestaan, olimme luottavaisia, että pieni sivupolku tutkimuksissamme olisi vallan mahdollinen. Ja kuka tietää, ehkä polkumme risteävät, sillä Ardas Sanansaattajan puheet viittasivat, että Purppuravelhojen tavoin myös Yhdeksän Piirin salaperäiset tietäjät olivat aivan yhtä huolestuneita maailman järjestystä muovanneista muutoksista, joita mekin olimme todistaneet.
Jouduimme matkaamaan kohti Clangornia muutaman päivän ajan, mutta lopulta saimme avattua polun suoraan pääkallopaikalle. Ja toden totta, portaali. jolla saavuimme tuonne hiidennahkaisten, sotaisten vähärotujen viemäritasoon, oli rakennettu pääkalloista kootulle alttarille. Hirvityksemme hetket jäivät lyhykäisiksi, sillä alttari sijaitsi luolastossa, jossa oli pieni teltoista rakennettu hiisikylä. Kylän asukkaat olivat tiessään, vain muutamia hiisiä ryömi hitaasti pitkin telttojen sivuja. Mutta silmämme osuivat oitis eriskummallisiin, silhuettimaisiin mustiin aukkoihin, mahdollisiin ulottuvuusrotkoihin, jotka väreilivät kuin tuskissaan kuolleiden hiisien muodoissa. Äärimmäisen eriskummallista!
En kuitenkaan voinut aloittaa tutkimuksia, sillä paikka oli vartioitu. Ryhmä järjestäytyneitä isohiisiä kävi kimppuumme, ampuen vasamia, väistelleen loitsujamme ja piesten meitä kilvin ja sapelein. Toisin kuin koukkunokkaiset pikkuserkkunsa, nämä vantterat oranssinahkaiset hiidet olivat omaksuneet sotataitoja, jotka pistivät meidän taikamme ahtaalle. Heidän joukossaan oli kuitenkin kaksoisagentti, sillä Koros Paljastajan kontakti, Moldrog Vartija, paljasti hiisikapteeni Hurmehamaralle petturuutensa, ja auttoi meitä päihittämään vainolaiset.
Moldrog kertoi Kurakurkun hiisiheimoa kohdanneesta anomaliasta, jonka johdosta liki koko heimo katosi ulottuvuusrotkoihin, Mustiin Varjoihin. Koroksen mukanaan tuoma kristallisauva oli mystinen Realmshard-sauva, jolla Piiri halusi luodattavan näitä mustia rotkoja. Kristalli tallentaisi itseensä osan tuota ulottuvuutta, antaen näin vihjeitä sen luonteesta.
Tuhlaamatta enempiä aikaa, Moldrog laski kristallisauvan kärjen Mustaan Varjoon. Kun hän veti sen sieltä pois, sauva jähmettyi ja huurtui välittömästi, ja ennen kuin ehdimme reagoida, huurre levisi sauvanvartta pitkin hiisi-piiriläisen käsivarsiin. Tuskissaan ja kauhuissaan karjuen, emme voineet muuta kuin iskeä sauvan irti Moldrogin käsistä. Enebishin salkoase sujahti halki ilman, ja halki hiiden käsivarsien, pelastaen tämän hengen. Kristalli jäi ilmaan, mustana kuin Varjot joita se oli mitannut, piittaamattomana meidän kauhustamme, jolla ryhdyimme evakuoimaan loukkaantunutta isohiittä kohti portaalia.
Keskustelumme saivat kuitenkin käänteen, kun torniin astui muukalainen. Paljasjalkainen pitkäpartainen kulkija etsi Koros Paljastajaa, joka tunnisti miehen oitis. Ardas Sanansaattaja, yksi Sasaista, neljännen ringin sanansaattajista, oli osa Koroksen tähtidruidi organisaatiota, ja toimenkuvansa mukaisesti lähestyi ystäväämme käskevällä viestillä. Hänen ja toistaiseksi myös meidän oli syytä lähteä heti kohti Clangornin hirvittävää valtakuntaa, Acheronin ensimmäisellä taisteluiden tasolla. Saimme haltuumme sauvamaisen kapineen, jonka Koros saisi luovuttaa kontaktille, jahka saapuisimme. Teräsotsan miesten louhiessa jäätä, ja Kuparijuuren ystävien kantaessa puutarhojen antimia kotopuolestaan, olimme luottavaisia, että pieni sivupolku tutkimuksissamme olisi vallan mahdollinen. Ja kuka tietää, ehkä polkumme risteävät, sillä Ardas Sanansaattajan puheet viittasivat, että Purppuravelhojen tavoin myös Yhdeksän Piirin salaperäiset tietäjät olivat aivan yhtä huolestuneita maailman järjestystä muovanneista muutoksista, joita mekin olimme todistaneet.
Jouduimme matkaamaan kohti Clangornia muutaman päivän ajan, mutta lopulta saimme avattua polun suoraan pääkallopaikalle. Ja toden totta, portaali. jolla saavuimme tuonne hiidennahkaisten, sotaisten vähärotujen viemäritasoon, oli rakennettu pääkalloista kootulle alttarille. Hirvityksemme hetket jäivät lyhykäisiksi, sillä alttari sijaitsi luolastossa, jossa oli pieni teltoista rakennettu hiisikylä. Kylän asukkaat olivat tiessään, vain muutamia hiisiä ryömi hitaasti pitkin telttojen sivuja. Mutta silmämme osuivat oitis eriskummallisiin, silhuettimaisiin mustiin aukkoihin, mahdollisiin ulottuvuusrotkoihin, jotka väreilivät kuin tuskissaan kuolleiden hiisien muodoissa. Äärimmäisen eriskummallista!
En kuitenkaan voinut aloittaa tutkimuksia, sillä paikka oli vartioitu. Ryhmä järjestäytyneitä isohiisiä kävi kimppuumme, ampuen vasamia, väistelleen loitsujamme ja piesten meitä kilvin ja sapelein. Toisin kuin koukkunokkaiset pikkuserkkunsa, nämä vantterat oranssinahkaiset hiidet olivat omaksuneet sotataitoja, jotka pistivät meidän taikamme ahtaalle. Heidän joukossaan oli kuitenkin kaksoisagentti, sillä Koros Paljastajan kontakti, Moldrog Vartija, paljasti hiisikapteeni Hurmehamaralle petturuutensa, ja auttoi meitä päihittämään vainolaiset.
Moldrog kertoi Kurakurkun hiisiheimoa kohdanneesta anomaliasta, jonka johdosta liki koko heimo katosi ulottuvuusrotkoihin, Mustiin Varjoihin. Koroksen mukanaan tuoma kristallisauva oli mystinen Realmshard-sauva, jolla Piiri halusi luodattavan näitä mustia rotkoja. Kristalli tallentaisi itseensä osan tuota ulottuvuutta, antaen näin vihjeitä sen luonteesta.
Tuhlaamatta enempiä aikaa, Moldrog laski kristallisauvan kärjen Mustaan Varjoon. Kun hän veti sen sieltä pois, sauva jähmettyi ja huurtui välittömästi, ja ennen kuin ehdimme reagoida, huurre levisi sauvanvartta pitkin hiisi-piiriläisen käsivarsiin. Tuskissaan ja kauhuissaan karjuen, emme voineet muuta kuin iskeä sauvan irti Moldrogin käsistä. Enebishin salkoase sujahti halki ilman, ja halki hiiden käsivarsien, pelastaen tämän hengen. Kristalli jäi ilmaan, mustana kuin Varjot joita se oli mitannut, piittaamattomana meidän kauhustamme, jolla ryhdyimme evakuoimaan loukkaantunutta isohiittä kohti portaalia.
 |
| Tilannetaiteilijan luonnos paikanpäältä |