Chapter II - Clarion Coil - part one
Kuultuani järkyttävät uutiset materian tasosta, pyrin määrätietoisesti mestarikonjurantti Alodia Talvikodon puheille. Hän oli tiedekuntani korkein ja eittämättä viisain, joten hänen konsultaationsa koskien nuoren haltiattaren mystistä portaaliselkkausta, mestari Yosgipin näennäistä katoamista ja materian tason mysteeriota, olisi tuiki tarpeellista.
Velhotar Talvikoto piti Aelithin kämmenarpia symbolina, ja koska tyttö ei aiemmin ollut osoittanut laajempaa maagista kyvykkyyttä, epäili velhotar jonkin voimakkaan entiteetin valinneen haltiatytön kanavakseen. Hän epäili tuulenlähettiläs Enebishin henkiastian rikkoutumisen viittaavan olennon olevan ilman elementti tasolta, tai sen läheltä. Myös velhotar oli huomannut mestari Sulanteroittajan kadonneen, joten vastuu tämän tehtävistä kaatui minun niskoilleni.
Hän käski minua ottamaan mukaani Koros Paljastajan, ja matkustamaan Clarion Coilin tutkimus/kuunteluasemalle, jossa velho Trullus Netsk voisi kertoa kaikkia havaintonsa koskien Abeir-Torilin kohtaloa. Netsk oli myös mestari Penwibblen vanha toveri, joten tämä saattaisi valaa lisätietoa Yosgipin sanomassaan mainitsemasta nimestä Horkom Hellneck. Hänellä saattaisi myös olla tietoa Yosgipista, sillä Clarion Coilin tehtävänä on tähystää tuonnemmas, ajan ja paikan säikeiden taakse. Samalla velvollisuutemme olisi tunnustella Aelithin kämmenarpia, sillä Clarion Coil on kosmisesti herkistyneempi maailma, kuin useimmat tasot.
Kirjuri Gararic Lavealoitsu oli lähettämässä meitä suoraan matkaan teleportaatioringin kautta, mutta kaikkien kummastukseksi, huone, jossa rinki sijaitsi, oli tyystin turmeltunut. Vanha kirjuri tiesi kuitenkin luontaisen tasojenvälisen ulottuvuusrepeämän olemassaolosta Vihreiden Niittyjen tasolla, jonne matkamme siis kävi.
Tuolla yltäkylläisyyden ja vehreyden tasolla olisi ankarinkin kaivoskääpiö viihtynyt hetkisen, mutta pian saavutimme Liljahaan pienen puolituiskylän. Kylän vanhin suhtautui meihin epäilyksellä, kuten suurin osa kylän pikkiriikkisestä väestä, mutta muuan nuorukainen, Nirvan Kuparijuuri, halusi johdattaa meidät Kellarille. Pohjoisella kukkulalla oli vain yksi maakellari, jota kylänvanhinkin pelkäsi, sillä sen syvyyksissä lymysivät Musmyr-miehet. Ukkelin pelottelulla ei ollut meidän retkueeseemme kuitenkaan vaikutusta, sillä Kellarissa oli myös ulottuvuusrepeämä Clarion Coilin puolitasoon.
Työstöjälki Kellarin tunnelissa oli rajua, paljon groteskimpaa mitä pullukat puolituiset ikänä pystyisivät pikku tassuillaan toteuttamaan. Syvällä kukkulan alla kellari laskeutui syvään kammioon seiniä kiertävänä portaikkona. Portaissa myös musmyr-miehet hyökkäsivät. Nuo pimeää hehkuvat tunnelinkaivajat kävivät kimppuumme joka puolelta, mutta niiden likaiset kynnet ja verta nuuskivat kärsät eivät olleet mitään verrattuna tositaikuuteen. Näitäkin otuksia olisi ollut ilo tutkia pidempään, mutta nyt ne kuolivat sukupuuttoon.
Laskeuduimme kaivoskuilun pohjalle, joka oli irtokiven ja hiekan peittämä luonnonkivilattia. Selkeästi näkyvää ulottuvuusrepeämää emme nähnet, mutta harvoin nuo ovatkaan maallisten olentojen yksinkertaisilla aisteilla havaittavissa. Koros Paljasta kuitenkin hälvensi pelkoni, sillä hän oli varma, että olemme oikeassa paikassa. Tutkien tarkkaavaisesti, tuo tähtitietäjä, joka oli omaksunut tiukassa paikassa tavakseen hohtaa tähtikuvion lailla (tästä häntä on vielä tentattava), laskeutui vatsalleen, ja hitaasti sulautui kivilattiaan, kuin vesialtaaseen. Yksi kerrallaan toverimme lipuivat lattiaan, kunnes oli minun vuoroni. Maattuani kasvoillani lattialla, epäilys ehti jo astua minuun, kun kylmä kivi nielaisi hitaasti myös minut.
 |
| Alodia Talvikoto |
Velhotar Talvikoto piti Aelithin kämmenarpia symbolina, ja koska tyttö ei aiemmin ollut osoittanut laajempaa maagista kyvykkyyttä, epäili velhotar jonkin voimakkaan entiteetin valinneen haltiatytön kanavakseen. Hän epäili tuulenlähettiläs Enebishin henkiastian rikkoutumisen viittaavan olennon olevan ilman elementti tasolta, tai sen läheltä. Myös velhotar oli huomannut mestari Sulanteroittajan kadonneen, joten vastuu tämän tehtävistä kaatui minun niskoilleni.
Hän käski minua ottamaan mukaani Koros Paljastajan, ja matkustamaan Clarion Coilin tutkimus/kuunteluasemalle, jossa velho Trullus Netsk voisi kertoa kaikkia havaintonsa koskien Abeir-Torilin kohtaloa. Netsk oli myös mestari Penwibblen vanha toveri, joten tämä saattaisi valaa lisätietoa Yosgipin sanomassaan mainitsemasta nimestä Horkom Hellneck. Hänellä saattaisi myös olla tietoa Yosgipista, sillä Clarion Coilin tehtävänä on tähystää tuonnemmas, ajan ja paikan säikeiden taakse. Samalla velvollisuutemme olisi tunnustella Aelithin kämmenarpia, sillä Clarion Coil on kosmisesti herkistyneempi maailma, kuin useimmat tasot.
Kirjuri Gararic Lavealoitsu oli lähettämässä meitä suoraan matkaan teleportaatioringin kautta, mutta kaikkien kummastukseksi, huone, jossa rinki sijaitsi, oli tyystin turmeltunut. Vanha kirjuri tiesi kuitenkin luontaisen tasojenvälisen ulottuvuusrepeämän olemassaolosta Vihreiden Niittyjen tasolla, jonne matkamme siis kävi.
Tuolla yltäkylläisyyden ja vehreyden tasolla olisi ankarinkin kaivoskääpiö viihtynyt hetkisen, mutta pian saavutimme Liljahaan pienen puolituiskylän. Kylän vanhin suhtautui meihin epäilyksellä, kuten suurin osa kylän pikkiriikkisestä väestä, mutta muuan nuorukainen, Nirvan Kuparijuuri, halusi johdattaa meidät Kellarille. Pohjoisella kukkulalla oli vain yksi maakellari, jota kylänvanhinkin pelkäsi, sillä sen syvyyksissä lymysivät Musmyr-miehet. Ukkelin pelottelulla ei ollut meidän retkueeseemme kuitenkaan vaikutusta, sillä Kellarissa oli myös ulottuvuusrepeämä Clarion Coilin puolitasoon.
 |
| Musmyr-miehiä! |
Työstöjälki Kellarin tunnelissa oli rajua, paljon groteskimpaa mitä pullukat puolituiset ikänä pystyisivät pikku tassuillaan toteuttamaan. Syvällä kukkulan alla kellari laskeutui syvään kammioon seiniä kiertävänä portaikkona. Portaissa myös musmyr-miehet hyökkäsivät. Nuo pimeää hehkuvat tunnelinkaivajat kävivät kimppuumme joka puolelta, mutta niiden likaiset kynnet ja verta nuuskivat kärsät eivät olleet mitään verrattuna tositaikuuteen. Näitäkin otuksia olisi ollut ilo tutkia pidempään, mutta nyt ne kuolivat sukupuuttoon.
Laskeuduimme kaivoskuilun pohjalle, joka oli irtokiven ja hiekan peittämä luonnonkivilattia. Selkeästi näkyvää ulottuvuusrepeämää emme nähnet, mutta harvoin nuo ovatkaan maallisten olentojen yksinkertaisilla aisteilla havaittavissa. Koros Paljasta kuitenkin hälvensi pelkoni, sillä hän oli varma, että olemme oikeassa paikassa. Tutkien tarkkaavaisesti, tuo tähtitietäjä, joka oli omaksunut tiukassa paikassa tavakseen hohtaa tähtikuvion lailla (tästä häntä on vielä tentattava), laskeutui vatsalleen, ja hitaasti sulautui kivilattiaan, kuin vesialtaaseen. Yksi kerrallaan toverimme lipuivat lattiaan, kunnes oli minun vuoroni. Maattuani kasvoillani lattialla, epäilys ehti jo astua minuun, kun kylmä kivi nielaisi hitaasti myös minut.