Chapter 3 - To thawn The Ice Wizard
Hyisen messinkitornin eteiskammiossa välähteli haalea valo. Se liikkui värähdellen ympäri huonetta, välkähtäen puolelta toiselle, valittaen raskaasti kuin vanha nariseva rautasarana. Valo otti hahmon muodon, ja värähtely kiihtyi sekä tiivistyi, niin että hahmon erotti ihmismieheksi. Hahmo oli transparentti, useasta hieman epälinjassa olevasta kuvajaisesta muodostuva heijastuma. Hahmo oli vanha mutta jykevä, kaapuun tai viittaan pukeutunut, viiksiä ja pulisonkeja kantava mies näytti tuskaiselta, ja hänen äänensä särisi kivusta, kun hän puhui meille: Keitä te olette!?”
Saimme selville hahmon olevan purppuravelho Trullus Netskin projektio, jonka hän manifestoi luoksemme syvemmältä tornista. Netsk kertoi kuinka eri ulottuvuuksien ja tasojen luotaamiseen tarkoitetusta sfääripeilistä yritettiin tunkeutua tuntemattoman voiman toimesta. Hän pysäytti yrityksen syvästaasilla tornin keskuskammiossa. Staasista muodostui kryostaasi, joka ilman tarkempaakin tutkimusta vaikuttaa olevan alati voimistuva. Säälin velhoa, sillä hänen tilansa lienee äärimmäisen raskas mentaalisesti sekä myös fyysisesti, staasivärähtelyjen vääntäessä hänen haurasta kehoaan kuin multiakselinen väkipyörä. Tuskaltaan hänen onnistui silti projisoitua eteemme hetkellisesti, pyytääkseen apua. Olen varma, jahka olemme lievittäneet hänen tuskaansa, auttaisi hän taasen meitä paikallistamaan Yosgipin ja antamaan lisäosviittaa Horkom Hellneckistä.
Purppuravelhon heijastus pyysi meitä suuntaamaan pohjoiseen aamunkoitteessa, tehtävänämme etsiä apua artesaaneilta ja kivenhakkaajilta. Hänen toivonsa oli näiden miesten kyvyssä louhia staasijää keskuskammion ympäriltä, ja eristää se, jotta hänen voimansa eivät karkaisia kammiota pidemmälle.
Aamunsuussa lähdimme matkaan. Puolituisoppaamme Nirvan Kuparijuuri jäi rohkeasti varustamaan Klarionin Kierteen eteisaulaa, ja kerämään muonaa sekä puutarpeita tornin ulkopuolella levittyvästä rauniokylästä. Mies oli selvästi peloissaan mutta annoimme hänen leikkiä sankaria!
Matka pohjoiseen sisälsi paljon enemmän taivallusta kuin osasin kuvitellakaan. Hiljalleen Tornin aiheuttama takatalvi jäi taakse, mutta maasto muuttui karuksi ja elottomaksi. Myöhään iltapäivällä saavuimme pieneen rauniokylään, jonka metsä oli vallannut jo aikoja sitten. Mutta emme olleet ainoat. Kimppuumme syöksyi kaksi harhapetoa, jotka usein saalistavat transdimensionaalisilla tasoilla kuten tämä jolla olimme. Nuo mystiset jättiläiskatit väistelivät loitsujamme ja vihtoivat meitä ruoskamaisilla piikkilonkeroillaan. Osoitimme kuitenkin huomattavaa kykyä taistelukenttäkontrolliin, eristimme hyökkääjät ja kohtasimme tarmokkaasti voiman vastavoimalla. Ja katso, olimme voitokkaat.
Emme voineet olla varmoja olivatko saalistajat lyöty, sillä synkkä metsä ympärillämme saattoi kätkeä niitä yhä sisäänsä. Joten jatkoimme yötä ja nousevaa usvaa vasten. Päätös osoittaitui onnenkantamoiseksi, sillä lopulta näimme ja haistoimme leiritulen. Ryhmä toverillisia kääpiömiehiä oli leiriytynyt yöksi ja he kutsuivat meidät illaksi vieraaksensa.
Ja kas kummaa, miehet olivat artesaaneja ja kivenhakkaajia!
Ilta kääpiöiden parissa sujui kanivartaiden sekä väkevän leilioluen parissa liiankin mukavasti. Kääpiöt kertoivat, etteivät ole vielä päättäneet minne seuraavaksi matkaavat, ja ovatkin oikeastaan etsimässä seuraavaa projektia, johon ryhtyä. Raskaan päivän jälkeen uni maittoi, ja olisi mielellään jatkunut pidempäänkin, mutta parrakas puolentusina veti marssisaappaansa jalkaan jo varhain. Tharek Teräsotsa, kalju & mustapartainen retkueen johtaja aloitti rivakan taivalluksen kohti etelää. Tharekin seurue koostui oranssipartaisista serkuksista Kampar ja Fnaberk. Hänen kakkosmiehensä oli raamikas, partansa palmikoinut Dnarthen. Mukana olivat myös nuorempi Nolrak ja ajansaatonsa hampaansa kultaisiksi teetättänyt Oppthor.
Saimme selville hahmon olevan purppuravelho Trullus Netskin projektio, jonka hän manifestoi luoksemme syvemmältä tornista. Netsk kertoi kuinka eri ulottuvuuksien ja tasojen luotaamiseen tarkoitetusta sfääripeilistä yritettiin tunkeutua tuntemattoman voiman toimesta. Hän pysäytti yrityksen syvästaasilla tornin keskuskammiossa. Staasista muodostui kryostaasi, joka ilman tarkempaakin tutkimusta vaikuttaa olevan alati voimistuva. Säälin velhoa, sillä hänen tilansa lienee äärimmäisen raskas mentaalisesti sekä myös fyysisesti, staasivärähtelyjen vääntäessä hänen haurasta kehoaan kuin multiakselinen väkipyörä. Tuskaltaan hänen onnistui silti projisoitua eteemme hetkellisesti, pyytääkseen apua. Olen varma, jahka olemme lievittäneet hänen tuskaansa, auttaisi hän taasen meitä paikallistamaan Yosgipin ja antamaan lisäosviittaa Horkom Hellneckistä.
Purppuravelhon heijastus pyysi meitä suuntaamaan pohjoiseen aamunkoitteessa, tehtävänämme etsiä apua artesaaneilta ja kivenhakkaajilta. Hänen toivonsa oli näiden miesten kyvyssä louhia staasijää keskuskammion ympäriltä, ja eristää se, jotta hänen voimansa eivät karkaisia kammiota pidemmälle.
Aamunsuussa lähdimme matkaan. Puolituisoppaamme Nirvan Kuparijuuri jäi rohkeasti varustamaan Klarionin Kierteen eteisaulaa, ja kerämään muonaa sekä puutarpeita tornin ulkopuolella levittyvästä rauniokylästä. Mies oli selvästi peloissaan mutta annoimme hänen leikkiä sankaria!
Matka pohjoiseen sisälsi paljon enemmän taivallusta kuin osasin kuvitellakaan. Hiljalleen Tornin aiheuttama takatalvi jäi taakse, mutta maasto muuttui karuksi ja elottomaksi. Myöhään iltapäivällä saavuimme pieneen rauniokylään, jonka metsä oli vallannut jo aikoja sitten. Mutta emme olleet ainoat. Kimppuumme syöksyi kaksi harhapetoa, jotka usein saalistavat transdimensionaalisilla tasoilla kuten tämä jolla olimme. Nuo mystiset jättiläiskatit väistelivät loitsujamme ja vihtoivat meitä ruoskamaisilla piikkilonkeroillaan. Osoitimme kuitenkin huomattavaa kykyä taistelukenttäkontrolliin, eristimme hyökkääjät ja kohtasimme tarmokkaasti voiman vastavoimalla. Ja katso, olimme voitokkaat.
Emme voineet olla varmoja olivatko saalistajat lyöty, sillä synkkä metsä ympärillämme saattoi kätkeä niitä yhä sisäänsä. Joten jatkoimme yötä ja nousevaa usvaa vasten. Päätös osoittaitui onnenkantamoiseksi, sillä lopulta näimme ja haistoimme leiritulen. Ryhmä toverillisia kääpiömiehiä oli leiriytynyt yöksi ja he kutsuivat meidät illaksi vieraaksensa.
Ja kas kummaa, miehet olivat artesaaneja ja kivenhakkaajia!
Ilta kääpiöiden parissa sujui kanivartaiden sekä väkevän leilioluen parissa liiankin mukavasti. Kääpiöt kertoivat, etteivät ole vielä päättäneet minne seuraavaksi matkaavat, ja ovatkin oikeastaan etsimässä seuraavaa projektia, johon ryhtyä. Raskaan päivän jälkeen uni maittoi, ja olisi mielellään jatkunut pidempäänkin, mutta parrakas puolentusina veti marssisaappaansa jalkaan jo varhain. Tharek Teräsotsa, kalju & mustapartainen retkueen johtaja aloitti rivakan taivalluksen kohti etelää. Tharekin seurue koostui oranssipartaisista serkuksista Kampar ja Fnaberk. Hänen kakkosmiehensä oli raamikas, partansa palmikoinut Dnarthen. Mukana olivat myös nuorempi Nolrak ja ajansaatonsa hampaansa kultaisiksi teetättänyt Oppthor.
 |
| Aelith tutustumassa artesaaneihin & kivenhakkaajiin. |
Jäävelhon tornin lähestyessä, ilma muuttui hiljalleen taas talviseksi. Kävi myös ilmi, että kohtalo oli saattanut kääpiöt jälleen yhteen meidän kanssamme, sillä miehet olivat samoja, jotka pakenivat Earthspur vuorten rautakaivoksista.
Taikatornin juuren raunioitunut kylä herätti kääpiöissäkin ihmetystä, ja he arvioivat sen olevan lähes pelkästään taialla nostatettu. Tornissa löysimme Nirvan Kuparijuuren kokoamaa rakennuspuutavaraa ja marjaisaa purtavaa, mutta itse mestari puolituinen oli tiessään.
Seuraavana aamuna, kahdeksantena yhdettätoista, kääpiöt ryhtyivät toimeen, tehtävänään vapauttaa suurin osa tornista jäästä. Vain keskuskammio, jossa velho oli itse luomassaan cryostaattisessa pinteessä yhdessä murtuneen sfääripeilin ja sen kautta tasolle pyrkivän ulkodimensionaalisen entiteetin kanssa, oli määrä jättää louhimatta, itsensä velho Trullus Netskinin pyynnöstä.
Kääpiöiden louhiessa, me lähdimme etsimään rauniokylästä ahjopajaa, jossa kääpiöt voisivat korjata varusteitaan. Pienellä tutkailuilla löysimmekin pajan rauniot, ja raunioiden kellarista ahjon. Ei liene yllättävää kertoa, että ahjo oli lumottu, kuten moni muukin asia tällä tasolla, ja pieni liekki sekä lämpö hehkuivat kellarissa. Mutta emme olleet yksin, kristallisoituneen öljyisen lattian keskeltä liikahti liikkeelle prismaattinen kotilo! Se heilutti tuntosarviaan kuin sotavarstaa, ja kävi aggressiiviseen hyökkäykseen meitä kohden. Moni teräksen voimaan vannova soturi olisikin kaatunut sateenkaarietanan edessä, mutta meidän kollektiivinen mystinen synergiamme päihitti tuon katalan, joskin kauniin tasojen asukin.
Pudistellessamme vielä tomuja kaavuistamme, meidät yllätti aina yhtä reipas puolituinen Nirvan, sylinsä täynnä leipää, tuoretta kurkkua ja kuivattuja aprikooseja.
Pikkumies oli keksinyt tavan palata kotiinsa!
Taikatornin juuren raunioitunut kylä herätti kääpiöissäkin ihmetystä, ja he arvioivat sen olevan lähes pelkästään taialla nostatettu. Tornissa löysimme Nirvan Kuparijuuren kokoamaa rakennuspuutavaraa ja marjaisaa purtavaa, mutta itse mestari puolituinen oli tiessään.
Seuraavana aamuna, kahdeksantena yhdettätoista, kääpiöt ryhtyivät toimeen, tehtävänään vapauttaa suurin osa tornista jäästä. Vain keskuskammio, jossa velho oli itse luomassaan cryostaattisessa pinteessä yhdessä murtuneen sfääripeilin ja sen kautta tasolle pyrkivän ulkodimensionaalisen entiteetin kanssa, oli määrä jättää louhimatta, itsensä velho Trullus Netskinin pyynnöstä.
Kääpiöiden louhiessa, me lähdimme etsimään rauniokylästä ahjopajaa, jossa kääpiöt voisivat korjata varusteitaan. Pienellä tutkailuilla löysimmekin pajan rauniot, ja raunioiden kellarista ahjon. Ei liene yllättävää kertoa, että ahjo oli lumottu, kuten moni muukin asia tällä tasolla, ja pieni liekki sekä lämpö hehkuivat kellarissa. Mutta emme olleet yksin, kristallisoituneen öljyisen lattian keskeltä liikahti liikkeelle prismaattinen kotilo! Se heilutti tuntosarviaan kuin sotavarstaa, ja kävi aggressiiviseen hyökkäykseen meitä kohden. Moni teräksen voimaan vannova soturi olisikin kaatunut sateenkaarietanan edessä, mutta meidän kollektiivinen mystinen synergiamme päihitti tuon katalan, joskin kauniin tasojen asukin.
Pudistellessamme vielä tomuja kaavuistamme, meidät yllätti aina yhtä reipas puolituinen Nirvan, sylinsä täynnä leipää, tuoretta kurkkua ja kuivattuja aprikooseja.
Pikkumies oli keksinyt tavan palata kotiinsa!